Johanna Valkama

Kirjailija Johanna Valkama (s.1982) on kotoisin Tampereelta ja asuu nykyisin Nokialla aviomiehensä ja kahden poikansa kanssa. Hänen perheeseensä kuuluu lisäksi kissoja, koiria ja lämminverisiä ravihevosia. Valkama on koulutukseltaan markkinoinnin ja viestinnän tradenomi ja eMBA International Business. Hän työskentelee päätoimisesti markkinointipäällikkönä. 

Johanna on Suomen Kirjailijaliiton ja Pirkkalaiskirjailijat ry:n jäsen. 

Valkama kirjoittaa Suomen historiaa elävöittäviä romaaneja Otavalle (renessanssin Suomeen sijoittuva Ilkkalan Susanna -sarja ja viikinkiaikaan sijoittuva Metsän ja meren suku -sarja). Lisäksi hän on kirjoittanut ja kuvittanut Hiidenväen tarinoita -satukirjan (Lector 2018). 

Valkaman uusi historiallinen sarja Ilkkalan Susanna sijoittuu nuijasodan jälkimaininkeihin. Sarjan ensimmäinen osa Katariinanpyörä (Otava 2021) aloittaa Jaakko Ilkan nuoren lesken selviytymistarinan terva- ja maustekaupan pyörteissä. 

Katariinanpyörä nousi ilmestymiskuukautenaan Suomen myydyimpien kaunokirjojen bestseller-listalle ja Valkaman esikoisteos Itämeren Auri oli vuoden 2016 myydyimpien romaanien joukossa.

Kuva: Janica Lönn/ StormArts (klikkaa isommaksi) 
Miksi historiallinen romaani?

Muinaisena aikana ihminen eli osana luontoa ja ajatus edustaa romantisoidussa mielessä ihannettani, luonnollista elintilaa – verrattuna nykyajan keinotekoista ympäristöä ja betoniviidakkoa.

Kynnys tarttua historialliseen aikakauteen oli kuitenkin alunperin korkea. Tein esikoiskirjani kohdalla henkisen päätöksen: etenisin tarina ja hahmot edellä ja olisin ehdoton vain tarinaani palvelevalle "totuudelle". Päätös vapautti mielikuvitukseni  enhän ole ammattitutkija vaan tiedon soveltaja. Kirjani on fiktiota, joka ammentaa tarinansa esihistoriallisista lähteistä. Perehdyin tämän jälkeen suurella mielenkiinnolla ja loppumattomalla uteliasuudella saagoihin, historiantutkijoiden tietoteoksiin, artikkeleihin, teorioihin, etymologiaan, kansanperinteen taruihin ja uskomuksiin sekä mm. kansallismuseosta löytyvään rautakaudesta kertovaan tietoon. SKVR- tietokanta oli aivan ehdoton kalevalaisen runouden ja mytologian tietopankki.

Pohdin kaikkea löytämääni tietoa ja hiljailleen aloin "nähdä" kokonaisen, yhtenäisen Pohjolan maailman muinaisen ihmisen silmin. Myös yrtteihin, maatiaiskasveihin ja sieniin perehtyminen oli kovin mielenkiintoista, sillä olen innokas puutarhaihminen  tosin enemmän ahkera multasormi kuin taitava viherpeukalo. 

Johanna Euran muinaispuvussa.
Kuva: Irina Kolomijets/ Valokuvaamo Luova
Metsän ja meren suku - sarja syntyi myös käytännön kokemuksista. Ompelin käsin Hämeen kansallispuvun 16-vuotiaana äitini yllyttämänä kansalaisopiston kurssilla. Samalla kurssilla oli eräs käsityönopettaja, joka teki muinaispukua. Hänen valitsemansa Tuukkalan muinaispuvun ohjeista puuttui osa ja hän joutui usein improvisoimaan. Muistan ihmetelleeni työn monimutkaisuutta ja hämmästyttävän hienoja yksityiskohtia  muinaisina aikoina ei todellakaan pukeuduttu yksinkertaisesti vaan päinvastoin! Omakohtainen kokemus herätti jo tuolloin kiinnostuksen kansanperinteeseen ja Hämeen historiaan. Aurin tarinaa innoitti myöhemmin vahvasti myös minua kiehtova Euran muinaispuku, jota mm. Tarja Halonen käytti aikoinaan itsenäisyyspäivän vastaanotossa. Asuun kuuluvat näyttävät korut, vaskiset rannekierteet, kertovat tutkijoiden mukaan asemasta, mutta kirjailijana pohdin asiaa myös mytologian kannalta: nuori parantaja Auri heräsi henkiin.

Vierailin kesällä 2015 Kansallismuseossa ja katselin aitoja, maasta nostettuja yhdeksänkertaisia kierteitä. Liikutus kulki lävitseni. Osa tarinastani olikin totta.

Mikä innoittaa sinua kirjoittamaan?

Johanna ja Tulenliekki (klikkaa isommaksi)
Suomalainen ja pohjoismaalainen luonto on suurin innoitukseni lähde. Eräretkeilystä innostuneen isän ja positiivisessa mielessä "partiohullun" suvun kannustamana olen päässyt nauttimaan erätulista, korpimetsistä ja monimuotoisen luontomme kauneudesta jo lapsena. Ensimmäistä kertaa pääsin lapinvaellukselle mukaan 8-vuotiaana Saariselälle. Autiotupa, ruska, kiviset kurut ja tulviva tunturipuro tekivät pikkutyttöön lähtemättömän vaikutuksen. Myöhemmin aikuisiällä olen retkeillyt useissa Suomen kansallispuistoissa, mutta UKK:n erämaaosa sykähdyttää yhä kauneudellaan. Jylhän tunturimaiseman ohella erityisesti suot ja muinaishämäläiset sammaleiset ikimetsät koskettavat minua. Ne ovat osa mielenmaisemaani ja Aurin tarinaa. Hevosteni ja suomenpystykorvani kanssa samoilen ja nautin Pirkanmaan kauniista luonnosta. Olen visualisti, jolle luonto on kaikilla aisteilla havainnoitava loputtoman ihailun kohde ja ilon lähde  taideaarre, jonka osana ihminen saa olla.

Lisäksi musiikki innoittaa minua, haastaa herättämään tarinoita henkiin. Kirjoittaessani kuuntelen useimmiten melodista metallia. Kestosuosikkeihini kuuluvat mm. Amorphis, TÝR, Tarja Turunen, CMX ja Kyyria. Kirjoittamisen taustalla toimii aina myös Amerikan alkuperäiskansojen soittimilla toteutettu meditaatiomusiikki.

Aurin tarina sai ensimmäisen sysäyksen, kun olin pikkutyttö. Äitini luki minulle Kaarina Huhtisen Mitä tapahtui Velhosuolla. Tarina ja Urpo Huhtasen lumoavat kuvat tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen ja jättivät kaipaamaan vielä aikuisenakin kirjan lumoavaa tunnelmaa. Kirja löytyy yhä kirjahyllystämme kunniapaikalta. Suosittelen sitä lämpimästi jokaisen lapsiperheen iltasatulukemistoon! Samoin Jill Barklemin Tiheikön väen koottuja kertomuksia ja Astrid Lindgrenin Ronja, Ryövärintytärtä. Olen suuri luonnonläheisten ja salaperäisten satujen ystävä.

Ehdottomia kirjailijasuosikkejani ja -esikuviani ovat Jane Austen (Ylpeys ja ennakkoluulo) ja Terry Pratchett (Kiekkomaailma/Discworld, mm.Witches Abroad), Kaari Utrio ja Emmi Itäranta. Viimeaikaisiin myyttisiin suosikkeihini lukeutuu Naomi Novikin Uprooted ja Indrek Harglan keskiaikainen Apteekkari Melchior -sarja.
Kuva: Janica Lönn/ StormArts

Uusi sarja renessanssin ajalta?

Katariinanpyörä on minulle tarinana melko henkilökohtainen. Ilkkalan Susanna -sarjassa pääsen myös hyödyntämään osaamistani liiketalouden parissa. Olen ollut aina kiinnostunut kaupankäynnin historiasta ja naisten roolista siinä.

Muistan, kuinka lapsena vierailin usein isovanhempieni kanssa Jaakko Ilkan muistomerkin luona. Isäni vanhemmat ovat kotoisin Seinäjoen ja Ilmajoen rajalta ja sukulaiseni tekemän sukututkimuksen mukaan isoisäni onkin suoraan alenevassa polvessa Jaakko Ilkan ja Pentti Pirin jälkeläinen. Tämän tiedon myötä historiallinen hahmo, esi-isäni tarina, heräsi uudella tavalla henkiin  samoin kuin mielenkiintoni menneisyyden värikkäitä päähenkilöitä kohtaan.

Kiitos mielenkiinnosta! Toivottavasti viihdyt kirjojeni seurassa!
Johanna Valkama