Miten historiallisia romaaneja luetaan ja arvioidaan?

Katariinanpyörä-romaani kuvaa pohjolan renessanssia.
Kirja on porvarilesken selviytymistarina. 

Yksi viime vuosien kestoaiheista kirjallisella kentällä on ollut kritiikkien vähentyminen. Lehdet supistavat kulttuuritoimitusta ja entistä harvempi kirjailija saa teoksestaan ammatillista palautetta. Innokkaat kirjabloggaajat auttavat jakamaan tietoa uutuuskirjoista ja se on kullan arvoista kirjailijoille. Mutta mitä historiallisesta romaanista kannattaisi nostaa esiin? Miten voi välttyä siltä, ettei arvio jää vain juonen selostamiseksi? 

Historiallisen romaanin kirjoittajana ajattelin esitellä muutamia seikkoja, joita tarkastelemalla tavallinen lukija voi saada enemmän irti lukukokemuksestaan. Näitä ajatuksia poimimalla saat myös eväitä hyvän arvion kirjoittamiseen.

Vastaukseni provosoivaan otsikkoon onkin: ajan kanssa :)

Pohdi kirjan tunnelmaa, teemaa ja ajankuvaa

Käytän huomattavan ajan kirjoittamisprosessista historiallisesti autenttisen tunnelman rakentamiseen. Tarinan kannalta on ratkaisevaa ymmärtää ajan henki ja sen taustasyyt. Parhaimmillaan kirjan tunnelma koukuttaa mukaan ja auttaa uppoutumaan tarinaan. Erinomaisissa historiallisissa romaaneissa tunnelma on todella uskottava, runsas ja antaa lukijalla elämyksen: historiallisesta ajanjaksosta tulee tuttu ja kotoisa. Se ei kaunistele, eikä piehtaroi vain nykyihmistä kauhistuttavissa asioissa - se mikä kauhistuttaa meitä, ei olisi kauhistuttanut menneisyyden ihmistä. Toisaalta me emme hätkähdä monikaan asioita, joita menneisyyden ihminen pelkäsi kuollakseen. 

Hyvin rakennettu ajankuva on sellainen, että tarina voi tapahtua vain kirjaan valitussa ajassa ja hetkessä. Hyvä tunnelma, teema ja ajankuva kietoutuvat saumattomasti osaksi henkilön kohtaloa. Ilman tätä suhdetta historia muuttuu helposti hengettömäksi kulissiksi tapahtumille.

Huom. Historiallisten yksityiskohtien kuvaaminen ei ole sama asia kuin tunnelma. Tunnelma syntyy asenteista ja odotuksista. Teema rajaa aihetta ja näkökulmaa.

Mutta entä ne yksityiskohdat? Miksi kuvataan vaatteita tai kalusteita? Visuaalinen kuvailu on mielestäni oleellista silloin, kun ympäristö herättää päähenkilössä jonkinlaisia tarinaa rakentavia tunteita, ennakkoluuloja tai johdattaa lukijan historiallisesti merkitykselliseen paikkaan. Oleellista on, ettei kuvailu saa jäädä irralliseksi. Sen pitää liittyä isompaan kuvaan, vaikkapa ilmentää hahmon yhteiskunnallista asemaa tai sen muutosta. 

Kirjailijalle on aina jossain määrin haasteellista luoda tarina siten, ettei selittele liikaa, muttei myöskään oleta. Selittely voi tuntua lukijan pohjatietojen aliarvioimiselta ja se nakertaa kirjan tunnelmaa ja vetävyyttä. Olettaminen taas voi jättää tarinan etäiseksi: jotkut seikat voivat mennä lukijalta ohi tai jäädä ärsyttämään, koska lukija ei ymmärrä kirjan henkilön motiiveja.

Näistä siirrymmekin seuraavaan kohtaan...

Arvioi henkilöitä ja kasvua

Hyvä henkilögalleria on paras tapa kuljettaa lukijaa historiaan. Erilaisten hahmojen kautta voi tuoda esiin eriäviä mielipiteitä, uskomuksia, poliittisia näkemyksiä ja säätyjä. Lapsihahmojen kautta voi esittää kysymyksiä, joihin lukijakin tahtoo vastauksen.

Juoniselostuksen sijaan kannattaakin pohtia, millainen kirjan päähenkilö on? Onko hahmo rakennettu uskottavasti ja samaistuttavasti? Välittyykö hahmon kautta ajan henki ja haasteet? Entä, kuinka historiallinen henkilö on kyseessä? Mitä enemmän henkilöstä tiedetään faktaa, sitä kapeampi on kirjailijan liikkumavara. Toisaalta, kirjailijalla on mahdollisuus elävöittää ja täyttää historiankirjoituksen jättämiä aukkoja. Kirjailijana asetun aina päähenkilöni puolelle ja pyrin samaistumaan hänen tilanteeseensa. 

Esimerkiksi kirjassani Jäävuonon Ruusu kerron viikinkitutkimusmatkailija Freydis Erikintyttären eli Leif Erissonin sisaren tarinan. Lukija voi ihmetellä, miksi "tein" päähenkilöstä niin hankalan, mutta todellisuudessa pyrin pitämään tarinan mahdollisimman autenttisena. Freydis kuvataan viikinkisaagoissa lähes psykopaattina, joten olisi ollut väärin kaunistella hahmoa liikaa. Tämän sijaan pyrinkin avaamaan Freydisin tunteita ja kohtaloa. Miksi hän teki niin kuin teki? Lopulta Freydis oli minulle kirjailijana yksi kiinnostavimmista ja läheisimmistä hahmoista, koska hän sai sympatiani puolelleen. Freydis myös kasvoi hahmona koettelemustensa kautta.

Hyvässä kirja-arviossa kannattaa pohtia, millainen hahmo on kirjan alussa ja lopussa? Onko hän kasvanut ja muuttunut? Kehitys voi tietysti kulkea moneen suuntaan, mutta mielestäni pääasia on, että hahmo kehittyy luonnollisesti.

Onnistuiko ilmaisu?

Kirjailijalle historiallisen romaanin nautinnollisuus syntyy onnistuneesta ilmaisusta. Ilmaisullinen haaste liittyy kerrontaan, dialogiin ja hahmojen yksittäisiin ajatuksiin eri tilanteissa.

Mietin monesti, olenko onnistunut tavoittamaan oikean tunteen? Toisaalta pyrin pitämään huolta, että tarinan ilmaisulliset yksityiskohdat tukevat onnistuneesti ajankuvaa. Virheiden mahdollisuus pitää minimoida ja siinä auttaa lähinä kirjailijan pedanttinen luonne. Esilukijat ja kustannustoimittaja auttavat prosessissa, mutta erityisesti historiallisen romaanin kohdalla perustavanlaatuinen virhe voi viedä koko tarinalta pohjan. 

Hyvässä arviossa kannattaa pohdiskella kirjan tyyliä ja ilmaisullisia keinoja. Onko kerronta vakavahenkistä vai nokkelaa? Uiko kirja syvissä vesissä vai liitääkö se vain isojen aiheiden pinnalla? Entä sopiiko valittu ilmaisutapa henkilöhahmoille?   

Kun kirjoitin esikoisteostani Itämeren Auri, tavoitteeni oli saada lukija vuoroin kyynelehtimään ja purskahtamaan nauruun. Halusin myös herättää muinaisen Suomen henkiin niin kiehtovalla tavalla, että ihmiset tahtoisivat vierailla muinaismuistoalueilla. Palautteen perusteella onnistuinkin näissä tavoitteissani ja se onkin parasta palautetta, mitä kirjailija voi saada. 

Katariinanpyörä-romaanissa tavoitteeni oli taas herättää henkiin nuijasodan aika. Miten naiset selviytyivät kapinan jälkeen ja millainen Suomi oli ulkopuolisen silmin suhteessa Eurooppaan? Katariinanpyörä oli hyvin tunnelmavetoinen kirja kirjoittaa. Pyrin kunnioittamaan paikkakuntahistoriaa ja kertomaan arjesta politiikan takana. Jos vertaisin aihetta uudempaan, samalla lähtökohdalla voisi kirjoittaa vaikkapa paosta keskitysleiriltä. Jokainen siis ymmärtää, ettei tämä romaani juurikaan naureskele, mutta löytää lohtua tosiystävyydestä. Katariinanpyörä on ennen kaikkea naisen ja perheen selviytymistarina. Se ei mässäile sodalla, muttei myöskään kaunistele kohtaloita.

Entä, onko tarina sitten virheidensä tai virheettömyytensä summa? Lopulta historiallinen romaani on kuitenkin kaunokirjallinen teos. Vaikka se onnistuisi autenttisessa kuvauksessa, tämäkään ei vielä riitä klassikon syntyyn. 

Rakenne ja juoni?

Romaanin rakenne on minulle erittäin tärkeä aihe. Hyvä rakenne erottaa romaanin tajunnanvirrasta. Se on edellytys vetävän tarinan syntyyn ja estää lukijan turhautumisen. Vastakohta hyvälle rakenteelle on rönsyilevä tarina, jossa on paljon ns. päättyviä katuja. Hyvällä rakenteella varustettu romaani on kerronnaltaan ja juoneltaan sujuva. Se on helppolukuinen ja nautinnollinen - riippumatta siitä, onko aihe viihteellinen vai rankka.

Hyvän rakenteen tunnistaa siitä, että kirjassa on alku, keskikohta ja loppu. Se tarkoittaa, että alussa tapahtuu jotakin, mikä laittaa hahmot liikkeelle (joko fyysisesti ja/tai tavoitteellisesti). Keskikohdassa he kenties kohtaavat haasteita ja pyrkivät niiden yli. Lopussa tilanne ratkeaa tavalla tai toisella.

Historiallisen romaanin haaste on todellisuus, joka ei aina noudata ihanteellisen romaanin kaarta. Hyvässä arviossa kannattaakin pohdiskella, miten kirjailija on ratkaisut tämän haasteen? Onko hän ottanut vapauksia vai keksinyt sivujuonia tueksi? Yksityiskohtaisen juonikuvauksen sijaan kannattaa pysytellä yleisemmin rakenteen arvioinnissa, jottei paljasta toisille liikaa.

X-Factor?

Mikä saa lukijan innostumaan kirjasta? Lopulta se on aina hiukan mysteeri. Oma arvioni on, että ensin kirjailijan pitää olla innostunut ja sitten hänen pitää onnistua välittämään kirjan kautta tämä tunne.

Tyypillistä kuitenkin on, että osa lukijoista innostuu kirjasta ja osa ei. Hyvin harvoin kirja on kaikille yhtäläinen lukukokemus.

On hauskaa lukea arvioita, joissa lukija on innostunut kirjasta. Suosittelenkin ennen kaikkea valitsemaan arvioitavat kirjat huolella. Hyvä kirja-arvio on aina suositus - se kertoo, että lukijalla on hyvä itsetuntemus. Sama maku, joka ohjaa meitä valitsemaan itsellemme sopivat vaatteet ja herkut, ohjaa meidät myös hyvien kirjojen ääreen. Elämä on liian lyhyt, jotta sitä kannattaa tuhlata vääriin valintoihin.

Ja entä, jos kirja oli sitten pettymys? Hyvässä arviossa kannattaa pohtia ja avata omia odotuksia. Usein huono kokemus syntyy odotusten ja kokemusten ristiriidasta. 

Kirjailija on aina jossain määrin riippuvainen kustantajan markkinoinnista ja sen onnistumisesta. Toisinaan käy niin, että kirjasta syntyy markkinoinnin takia hiukan vääränlainen kuva. Onko kirja siis itsessään huono vai markkinointiviestintä epäonnistunut?

Hyvä medialukutaito on kunniaksi kriitikolle ja auttaa myös löytämään hyvien arvioiden perusteella kirjoja, jotka olisi jättänyt muuten kannen perusteella lukematta.

Lopuksi...

Hyvä historiallinen romaani kestää aikaa. Sen voi lukea monta kertaa ja aina löytää jotain uutta. Historiallisten romaanien kirjoittajana toivon, että lukukokemus on aikansa väärti.

Lämmin kiitos kaikille, jotka ovat kirjoittaneet kirjoistani arvioita, blogitekstejä tai nostoja Instagramiin! Teette tärkeää kulttuurityötä. 

Kiitos myös kaikille, jotka ovat antaneet kirjoistani palautetta. Se auttaa minua kehittymään kirjailijana. 

Kirjaterveisin, 

Johanna